Matkalla maailmalla
"Vuosi oli 2007, kun sydämemme ensi kertaa eksyi Gambian lämpöön. Siitä hetkestä lähtien olemme olleet kuin magneetin vetämiä tähän Länsi-Afrikan helmeen, ja jokainen paluu on tuntunut yhtä kutsuvalta seikkailulta."
Gambia Afrikan hymyilevä länsi.
Gambian tasavalta eli Gambia on valtio Länsi-Afrikassa. Se on pinta-alaltaan Manner-Afrikan pienin maa ja alueeltaankin erikoisen muotoinen, sillä sen rajat myötäilevät Gambiajoen juoksua. Joki virtaa valtion läpi ja laskee Atlantin valtamereen. 80 kilometrin pituista merenrantaa lukuun ottamatta Gambiaa ympäröi joka puolelta Senegal, jonka kanssa sillä on yhteistä rajaa 740 kilometriä.
Gambia kuului aiemmin Brittiläiseen imperiumiin. Se itsenäistyi vuonna 1965 viimeisenä brittien siirtomaana Afrikassa. Maan pääkaupunki on Banjul. Gambian tasavalta oli Kansainyhteisön jäsen vuosina 1965–2013 ja liittyi Kansainyhteisön jäseneksi uudelleen vuonna 2018. Gambia kuuluu myös Afrikan unioniin.
Gambiassa vallitsee tyypillinen länsiafrikkalainen ilmasto: kuuma sadekausi kestää kesäkuusta marraskuuhun ja kuivempi viileämpi kausi marraskuusta toukokuuhun.
Gambian ympäristö on muuttunut paljon ihmisen vaikutuksesta, ja vielä 1900-luvun alussa maa kasvoi metsiä ja luonnontilaista savannia. Metsämaat ovat säilyneet paremmin Gambiajoen eteläpuolella, mutta pohjoisosa on isolta osaltaan otettu maatalouskäyttöön. Maan koilliskulmassa on haremmin asuttu alue, jossa on edelleen pensas- ja metsäsavannia.
Useimmat suuret eläimet, kuten elefantit, on metsästetty sukupuuttoon. Gambiajoen kansallispuistossa elää vielä virtahepoja. Yleisimmin tavattavat nisäkkäät ovat apinoita: paviaaneja ja pienempiä apinoita, kuten oliiviruostegueretsa ja husaariapina. Jokisuulla elää delfiineitä. Lintujen runsaslajisuus on harvinaista näin pienelle alueelle: niitä on tavattu 560 lajia.
Matkailu alkoi Gambiassa vuonna 1965, kun 300 ruotsalaista matkailijaa saapui maahan risteilyllä. Risteilyn oli järjestänyt ruotsalainen Bertil Harding yhdessä matkanjärjestäjä Vingresorin kanssa. Gambia nähtiin erinomaisena maana paeta kylmää pohjoisen talvea, ja auringon ja rantojen lisäksi eurooppalaiset pystyivät nauttimaan paikallisesta afrikkalaisesta kulttuurista. Matkailijoiden määrä kasvoi nopeasti, ja vuonna 1976 heitä kävi maassa yhteensä 25 000. Nykyään Gambian talous nojaa vahvasti matkailuun, ja hallitus pyrkii tukemaan sen kasvua.
Gambian loma on jännittävä yhdistelmä luontoelämyksiä, paikallista elämänmenoa ja ruokakulttuuria sekä tietenkin paljon aurinkoa. Gambia on pieni maa, joka tarjoaa paljon elämyksiä. Täällä sinua odottavat Atlantin rannikon pitkät rannat, ympäri vuoden lämmittävä aurinko, jokiretket Gambiajoella, pääkaupunki Banjulin markkinoiden ihmisvilinä sekä paljon muuta. Voit myös valita kiertomatkan Gambiassa ja Senegalissa, jolla kohtaat kiehtovaa luontoa ja kulttuuria ja saat entistä enemmän irti lomastasi.
Madeira Atlantin helmi
Madeira yllättää aina positiivisesti!!!
Madeira (port. Região Autónoma da Madeira) on Portugalille kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä Pohjois-Atlantilla noin 580 kilometriä Pohjois-Afrikan rannikolta luoteeseen. Madeira kuuluu maantieteellisesti Makaronesiaan ja koostuu seitsemästä tuliperäisestä saaresta, joista suurimmat ja ainoat asutetut ovat Madeira ja Porto Santo. Pääsaaresta noin 40 kilometriä kaakkoon sijaitsevat kolme saarta käsittävät Desertassaaret. Hallinnollisesti Madeiraan kuuluu vielä 280 kilometrin päässä kaakossa sijaitsevat kaksi saarta käsittävät Selvagenssaaret. Madeirasta puhuttaessa voidaan viitata yhtä lailla koko hallinnolliseen alueeseen, maantieteelliseen saariryhmään tai pelkästään Madeiran saareen.
Madeiran historian varhaisimmat luotettavat tiedot eurooppalaistoiminnasta ulottuvat 1400-luvun alkupuolelle. Madeirasta on myös huomattavasti vanhempia, mutta epävarmoja viittauksia heti ajanlaskun alusta lähtien. Madeiran virallinen kirjoitettu historia alkoi portugalilaisten saapumisen myötä vuodesta 1418. Portugalissa vuonna 1974 tapahtunut neilikkavallankumous kaatoi maata hallinneen sotilasjuntan, minkä seurauksena Madeiralle myönnettiin autonomia kaksi vuotta myöhemmin. Madeira liittyi Portugalin mukana Euroopan unioniin vuonna 1986. Madeiran elintaso on noussut autonomian ja EU-jäsenyyden aikana. Madeiran presidentti Miguel Albuquerque on toiminut virassaan maaliskuusta 2015 lähtien. Hänen edeltäjänsä Alberto João Jardim ehti olla presidentin virassa 37 vuotta.
Madeiran väkiluku oli vuonna 2011 yhteensä 267 938, joista valtaosa eli yli 240 000 ihmistä asui Madeiran saarella. Madeiran pääkaupunki on pääsaaren eteläosassa sijaitseva Funchal, jonka asukasluku oli 112 015 vuonna 2011. Kuten muuallakin Portugalissa, saarilla puhutaan portugalia, valtauskonto on katolilaisuus ja rahayksikkö euro. Madeira on suosittu turistikohde, ja matkailu on alueen taloudelle tärkeä tulonlähde. Madeira tunnetaan muun muassa madeiraviinistä ja pääsaarta halkovista vesikanavista eli levadoista. Funchalissa järjestetään vuosittain uudenvuoden ilotulitus, joka on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan maailman suurimpana. Madeiralla tapahtui 17.4.2019 bussionnettomuus, jossa kuoli 29 saksalaista. Tämän takia Madeiralla vietettiin suruaikaa 18.4-21.4.2019.
Madeiran saari sijaitsee suuren vedenalaisen kilpitulivuoren päällä, joka kohoaa noin kuusi kilometriä valtameren pohjasta. Madeira on saariryhmän geologisesti nuorin saari. Se syntyi useiden vedenalaisten tulivuorenpurkausten seurauksena. Ensimmäinen purkauksen arvioidaan tapahtuneen noin 15 miljoonaa vuotta sitten, mutta merenpinnan yläpuolelle Madeira alkoi kuitenkin kohota vasta noin viisi miljoonaa vuotta sitten. Purkaukset päättyivät noin 700 000 vuotta sitten, jonka jälkeen saarta kulutti voimakas eroosio. Vulkaaninen toiminta aktivoitui myöhemmin uudestaan ja muokkasi saaren pintaa. Viimeisimmät tulivuorenpurkaukset tapahtuivat noin 6 500 vuotta sitten. Madeira on noin 57 kilometriä pitkä ja 22 kilometriä leveä. Pinta-alaa sillä on noin 740 neliökilometriä. Korkeuserot Madeiran saarella ovat suuria. Korkein vuori Pico Ruivo kohoaa 1 862 metrin korkeuteen. Toiseksi ja kolmanneksi korkeimmat vuoret ovat Pico das Torres (1 851 m) ja Pico do Areeiro (1 818 m). Saarta ympäröi syvä merialue. Jo muutaman kymmenen kilometrin päässä saaren pohjoisrannikosta on jo 2 500–4 000 metrin syvänteitä. Madeiralla kulkee yli 2 000 kilometriä levadoita, jotka kuljettavat sateisesta vuoristosta vettä saaren kuivempaan etelä- ja kaakkoisosaan, joka sopii paremmin maanviljelylle ja asutukselle. Virtaava vesi tuottaa samalla vesivoimaa.
Madeira sijaitsee subtrooppisella vyöhykkeellä. Saaren pohjoisosassa vallitsee pikemminkin lauhkea ilmasto, sillä itä-länsi suunnassa kulkeva keskimäärin 1 000 metriä korkea vuoristo jakaa saaren etelä- ja pohjoispuoliskoihin aiheuttaen niiden välillä ilmastollisia eroja. Korkeat vuoristoketjut pakottavat Madeiran pohjoisrannikolle puhaltavat kosteat ja lämpimät pasaatituulet kohoamaan ylöspäin tiivistyen sumuksi ja pilviksi. Korkeat vuoret hidastavat pilvien kulkeutumista etelään, joten sateet keskittyvät enimmäkseen saaren pohjoispuolelle ja vuorille. Eniten sadepäiviä on marras- ja maaliskuun välisenä aikana, kun taas vähiten sadepäiviä on toukokuusta syyskuuhun. Golfvirran jatke Kanarianvirta vaikuttaa merilämpötiloihin.
Funchalin keskilämpötila on joulukuusta huhtikuuhun 16–21 astetta, minkä jälkeen se kohoaa vähitellen saavuttaen heinä-elokuussa 20–25 astetta. Loka-joulukuun välisenä aikana Funchalissa on keskimäärin 18–21 astetta. Lämpötilat eivät juuri kohoa 27–28 asteen yli paitsi harvoin lämpimän itätuulen puhaltaessa Afrikan suunnasta.
Korkeus merenpinnasta on Madeiran ilmastossa merkittävä tekijä. Ylös vuorille mentäessä keskilämpötila laskee noin 3 °C jokaista 500 metrin nousua kohden. Subtrooppinen vyöhyke ulottuu noin 300 metriin ja välimerenilmasto 300–750 metriin merenpinnasta. Tosin korkeimmillakin huipuilla voidaan kesäpäivänä päästä 20 celsiusasteeseen. Madeiran saarelle on tyypillistä mikroilmastot, joihin vaikuttaa korkeus merenpinnasta sekä tuulet. Madeiralla on viime aikoina ollut havaittavissa muutoksia ilmastossa. Sateita on tullut huomattavasti vähemmän kuin 1990-luvun alussa, talvet ovat lämpimämpiä, keskilämpötilat ovat nousseet ja kuivuus on lisääntynyt.
Madeira on biodiversiteetiltään rikas ja saaristossa arvellaan elävän yli 7 500 maalajia. Kotoperäisiä lajeja ja niiden alalajeja on lähes 1 500, mikä edustaa noin 20 prosenttia lajien määrästä. Madeiran saaristossa on kuusi suojeltua aluetta, mukaan lukien Madeiran luonnonsuojelualue, joka peittää lähes kaksi kolmasosaa Madeiran saaresta. Lisäksi yli kymmenen aluetta on mukana Euroopan unionin Natura 2000 -hankkeessa ja 11 aluetta pidetään tärkeinä lintualueina. Madeiralla on lisäksi yksi Unescon maailmanperintökohde.
Madeiran kasvillisuus on monipuolinen ja runsaslajinen. Madeiran saaristossa tavataan noin 760 siemen- eli kukkakasvia, joista lähes 20 prosenttia on kotoperäisiä. Madeiralla tavataan myös yli 40 sanikkaista, 500 levä-, 450 sieni-, 450 jäkälä- ja 320 sammallajia. Madeiran saaristossa kasvavasta 156 kotoperäisestä lajista 99 kasvaa Madeiran saarella. Porto Santolla ja Selvagenssaarilla on molemmilla yhdeksän kotoperäistä lajia ja Desertassaarilla ainoastaan kaksi. Loput lajeista ovat yhteisiä eri saariryhmien välillä. Madeiran saarella voi erottaa neljä kasvillisuusvyöhykettä, joiden rajat kuitenkin liikkuvat.
Madeiran luonnonsuojelualueella sijaitsee maailman suurin yhtenäinen laurisilvametsän alue.[19] Metsä sijaitsee noin 600–1 300 metriä merenpinnasta sijaitsevilla alueilla ja sille tyypillisiä lajeja ovat esimerkiksi makaronesianavokado, kanarianlaakeri, barbusano ja haisuviherpuu.[18] Alue on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1999 lähtien. Metsää uhkaavat etenkin tulokaslajit, kuten aikanaan metsätalouspuiksi istutetut eukalyptuslaji kuumepuu (Eucalyptus globulus) ja hopea-akasia (Acacia dealbata), jotka leviävät saarella syrjäyttäen kotoperäisiä lajeja. Tämän vuoksi ympäristöä valvotaan tehokkaasti ja tulokaslajeja korvataan kotoperäisillä lajeilla. Varsinaisia viljelykasveja saarella edustavat ennen kaikkea banaani ja viiniköynnös.
Madeiran saaristossa elää lähes 200 lintulajia ja pesiviä lajeja on noin 40. Saarilla elää kolme endeemistä lintulajia: madeiranviistäjä, madeirankyyhky ja madeiranhippiäinen. Se on myös tärkeä lisääntymispaikka useille merilinnuille. Tavallisia lintuja Madeiralla ovat muun muassa mustarastas, mustapääkerttu ja västäräkki. Osa Madeiralla esiintyvistä linnuista pesii myös kanariansaaristossa, kuten madeirankiitäjä, kanarianhemppo ja kanariankirvinen. Selvagenssaarilla pesii esimerkiksi kanariankirvinen, kalatiira, kanariantuulihaukka ja fregattimyrskylintu. Suurimmalla saarella Selvagem Grandella pesii keltanokkaliitäjä, jonka suojelemiseksi Portugalin hallitus osti saaret vuonna 1971 luonnonsuojelualueeksi.
Madeiralla esiintyy lähes 500 eri merinilviäislajia. Maanilviäislajeja on saaristossa lähes 300 eri lajia. Porto Santossa sijaitsee pinta-alaan nähden maailman monipuolisin maanilviäiskanta. Ihmisen toiminnalla on tosin ollut negatiivisia seurauksia alueen nilviäiskannalle ja IUCN:n mukaan useiden lajien säilyvyys on uhattuna. Lepakoita lukuun ottamatta maalla elävät nisäkkäät ovat tulleet saarille ihmisten mukana, kuten riistaeläimeksi tuotu kaniini. Matelijoista tavataan joitakin gekkoja ja sisiliskoja. Sammakoita voi nähdä Madeiralla varsinkin keväällä. Hyönteisiä on arviolta 800–1 200 lajia, kovakuoriaisia noin 550 lajia ja perhosia 120 lajia. Hämähäkkejä on noin 100 lajia ja Desertassaarilla elää Madeiran ainoa myrkyllinen eläinlaji Lycosa ingens.
Madeiran vesissä elää yli 200 kalasukua, joihin kuuluu lukuisia eri lajeja. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset tonnikalat, makrillit, turskat, hammasahvenet, meriahvenet, koralliahvenet, sardiinit, turskat, mureenat ja miekkakalat. Rantavesissä tavataan monia selkärangattomia, sekä kalalajeja, kuten sinipiikkimakrilli, japaninmakrilli ja keltapyrstöpiikkimakrilli. Madeiran vesien ollessa lämpimimmillään heinä-syyskuussa saattaa vesissä liikkua suuria barrakudoja. Espada eli mustahuotrakala on tavallisin kalalaji madeiralaisessa ruokapöydässä. Noin 1 000 metrin syvyydessä elää lukuisia erilaisia syvänmerenkaloja, kuten meripiru, lyhtykala ja ristihammasahven. Syvemmissä vesissä elää myös valaita, delfiinejä ja merikilpikonnia. Desertassaariin kuuluvalla Desertas Grandella elää uhanalainen munkkihylje, jonka kanta on rauhoituksen sekä luonnonsuojelutoiminnan ansiosta jälleen toipumassa. Kaskelottia pyydystettiin Madeiran vesillä 1980-luvulle asti, kunnes se rauhoitettiin kannan suojelemiseksi. Hait eivät tule rannikon läheisyyteen.
Madeiralla saa päivät kulumaan kiertelemällä kiehtovista nähtävyyksistä toiseen. Saari on tunnettu lukuisista puutarhoista ja puistoistaan, kuten pääkadun Avenida Arriagan varrella sijaitsevasta kaupunginpuistosta, Pyhän Fransiskuksen puistosta. Parque de Santa Katarina on suuri puistoalue Avenida do Infanten varrella. Puistossa on saaren vanhin kappeli, joka on omistettu Pyhälle Katariinalle.
Kirkkotaiteen museossa entisessä piispan palatsissa on esillä Madeiran kirkoista ja yksityiskokoelmista koottua esineistöä, mm. flaamilaisia ja portugalilaisia maalauksia 1400- ja 1500-luvuilta. Luonnontieteellinen museo esittelee Madeiran alueen eläimistöä.
Myös saaren kirkoissa riittää nähtävää. Tuomiokirkko on vihitty vuonna 1514. Se edustaa suurimmaksi osaksi goottilaista tyyliä. Raatihuoneen aukiolla sijaitseva Seminaarikirkko Igreja do Colégio sai alkunsa 1600-luvulla. Kirkossa on maalauksia, lehtikultauksia ja azulejos-kaakelilaattoja 1600- ja 1700-luvuilta. Picon linnoitus, Fortaleza do Pico Do Forte, on rakennettu espanjalaisaikana 1580–1640. Nykyisin paikalla toimii merivartioston radioasema. Pyhän Laurentiuksen linnoitus–Fortaleza de Sáo Lourenco sijaitsee Avenida do Mar -rantakadulla, purjevenesatamaa vastapäätä.