Kaupungin kulmilla kuoriutui kevään taika: Kolme pientä ihmettä!

Olin juuri kaartumassa polun mutkan takaa, kun silmieni eteen avautui näky, joka tuntui kuin suoraan Disney-elokuvasta. Aivan siinä, metsän siimeksessä, pehmeällä sammalmatolla makasi metsäkauris. Ja sen ympärillä... kolme pientä, pilkullista vasaa! Vastasyntyneitä, vielä hieman horjuvia, mutta jo täynnä elämän ihmettä.

Siinä hetkessä pysähdyin kuin juurtuneena. Kaikki ympärilläni lakkasi olemasta. Ei kaupungin ääniä, ei arkihuolia. Vain tämä uskomaton näky, elämän alkulähde aivan silmieni edessä. Koskaan, ei edes villeimmissä kuvitelmissani, olisin uskonut todistavani tällaista keskellä kaupunkia! Totta kai luonto-ohjelmissa näkee suloistakin suloisempia vauvaeläimiä, mutta tämä oli aito, lähellä, minun silmilläni.

Yritin pidättää hengitystäni, etten häiritsisi tätä herkkää hetkeä. Synnyttäminen on emolle aina rankkaa, enkä halunnut aiheuttaa yhtään ylimääräistä stressiä. Seisoin hieman kauempana, lumoutuneena seuraamassa pienten jalkojen haparoivia ensiaskelia ja emon hellää nuolaisua.

Tiesitkö muuten, että metsäkauriiden runsas lisääntyminen on hyvä uutinen myös susille? Vaikka susi saattaa kuulostaa uhkaavalta, se on osa luonnon tasapainoa. Ja se, että sekä kauriit että sudet viihtyvät Etelä-Suomessa, kertoo molempien lajien sopeutumiskyvystä uusiin elinympäristöihin. Luonto on ihmeellinen verkosto!

Metsäkauris on levinnyt laajalle Eurooppaan, Turkkiin ja osiin Venäjääkin, vaikka Irlannissa ja monilla Välimeren saarilla sitä ei tavatakaan. Jopa Lähi-idässä on ollut kauriita, vaikkakin ne ovat sieltä valitettavasti hävinneet. Onneksi Israelissa suunnitellaan niiden palauttamista!

Metsäkauriit ovat mestareita lisääntymään, kun olosuhteet ovat suotuisat. Nuoret yksilöt joutuvatkin usein etsimään uusia reviirejä aikuisten tieltä. Pohjoisen lumipeite voi kuitenkin olla niille haasteellinen, sillä lyhytjalkaisina ne eivät mielellään kahlaa yli puolen metrin hangessa. Silloin liikkuminen vaikeutuu ja petojenkin on helpompi yllättää ne. Luonto antaa, mutta se voi myös ottaa.

Kauriiden romanttisin aika koittaa loppukesällä, heinä-elokuussa. Silloin urokset käyvät kiihkeitä taisteluita reviireistään ja yrittävät hurmata naaraita. Pienten vasojen aika on sitten alkukesästä, jolloin emo yleensä synnyttää kahdesta kolmeen pientä pilkkunuttua.

Vaikka luonnossa elämä onkin välillä rankkaa, metsäkauriit voivat elää yllättävän pitkään. Vankeudessa vanhin tunnettu yksilö saavutti jopa 17,5 vuoden kunnioitettavan iän, ja luonnossakin 15 vuotta on heille täysin mahdollista.

Tämä aamuinen kohtaaminen muistutti minua jälleen kerran siitä, miten täynnä pieniä ihmeitä ympäröivä maailmamme on, jopa aivan kaupungin laidalla. Joten, hyvät ystävät, vetäkää lenkkarit jalkaan ja lähtekää ulos! Koskaan ei voi tietää, mitä unohtumattomia hetkiä luonto teille tarjoaa. Ehkä tekin pääsette joskus todistamaan pienten pilkkunuttujen ensiaskelia!