Olenko onnellinen? Oletko sinä?

Olen onnellinen, olen todellakin aina vaan ei jaksa. Ei en ole negatiivinen tms. Olen vaan kokenut paljon, tähän ikään mennessä.
Ei en sure normaalilla tavalla, suren omalla henkilökohtaisella tavallani. Kaikki ovat jättäneet minuun jäljen, toiset syvemmän.
Joskus sitä toivoo olevansa joku aivan toinen, joskus taas on onnellinen kaikesta. En ehkä olisi minä, jos en olisi käynyt jokaista myllytystä läpi.
Välillä Olen katkera, tekisi mieli huutaa ja potkia. Mitä sekään auttaisi, ei yhtään mitään. Asiat pitää käydä läpi positiivisella asenteella. Iloita siitä mitä on ollut, mitä on saatu kokea, yhdessä.
Meille jokaiselle, jaetaan erilaisia palikoita, joilla rakennamme omaa elämää erilaisin vivahtein ja kirjoin. Kaikkeen pitää sopeutua eikä murehtia. Oikeudenmukaisuutta ja oikeutta voi toivoa.
Olenko onnellinen? Oletko sinä? Mistä tietää olevansa onnellinen?

Onko onnellisuus vain joku kuvitteellinen kaukainen tila? Teemmekö liian suuren numeron tuntemattomasta ei konkreettisesta? Miksi pitäisi olla onnellinen? Eikö voi elää ja olla onneton? Mistä tietää onko onneton, jos onkin onnellinen? Kamalan mutkikasta? Jos meille kaupataan kaikkea onnellisuuden varjolla?  

Käytämmekö turhaa energiaa tuntemattomaan? Voisimme vain olla ja kokea kaikki tunteet ja olotilat, laittamatta niitä eri katekorioihinsa? Entä jos se kurja olotila on onnellisuutta?