"Elämäni: polulla, jonka päässä odottaa jotain ennen kokematonta."
Huomio ystävät ja seikkailunhaluiset! Täällä ruudun toisella puolella teitä kurkkii Rami – elämän polkujen monipuolisesti tallaama kulkija, jonka silmät näkevät maailman vähän sieltä sun täältä. Toivon sydämestäni, että viihdytte kanssani niin arjen yllättävissä käänteissä kuin niissä hetkissä, kun heitän arjen narut narikkaan ja lähden tuulettamaan sieluani. Luvassa on siis elämää blondin (kyllä, ihan aito!) ja ehkäpä ripauksen omalaatuisen tyypin linssin läpi, tunteella ja järjellä maustettuna – vaikka joskus se tunne saattaa viedäkin vähän liian pitkälle lenkille.
Olen jo kerännyt melkoisen kasan kokemuksia tältä planeetalta, useimmiten leveä hymy huulillani. Viime vuosi on kuitenkin heittänyt eteeni myös niitä kuuluisia mustia pilviä. Olen ehtinyt luoda uraa 15 vuoden ajan radioaalloilla toimittajana, tuottajana ja äänenä monilla eri kanavilla (Yle Radio Suomi, Radio Plus, Satakieli, Tupla, West – tuttuja?), tanssinut Kikan tanssijana ja taustalaulajana(kyllä, se Kikka!), palvellut ihmisiä sairaalan osastonsihteerinä, avustanut useita valtakunnan ja maakunnan lehtiä (Ilta-Sanomat, Aamulehti, Turun Sanomat ja Länsi-Suomi), pyörinyt taidemuseon syövereissä ja naputellut kassakonetta kaupan hyllyjen välissä. Ja hei, lukihäiriöni on edelleen uskollisesti matkassa! Kaikesta tästä huolimatta olen pohjimmiltani sellainen ujo ja vähän arka tyyppi, mutta onnellinen – se on pääasia!
Viime syyskuu kuitenkin heitti elämäni aivan uuteen asentoon. Rakas kumppanini jätti tämän maailman aivan liian aikaisin. Olimme juuri palanneet Madeiralta, sinne vihdoin toteutuneelta unelmalomalta, jonka piti alun perin olla äitini syntymäpäiväjuhla elokuussa 2020. Lopulta pääsimme matkaan 30.8.2021, ja se oli täynnä niitä hetkiä, joita sydän lämmöllä muistelee. Paluumatkalla, maanantaina 6.9.2021, lentokentällä tapahtui jotain, mitä ei pitänyt tapahtua. Kaksi sydänkohtausta veivät hänet Meilahden sairaalaan. Toivo leikkauksesta eli hetken, mutta verenpaine ei antanut mahdollisùtta. Hän nukkui pois 7.9.2021 aamuyöllä, hiipanläpän repeämään ja valtavaan verenvuotoon.
Tämän valtavan aukon täyttäminen on edelleenkin kesken. Ehkä olen vältellyt niitä isoimpia itkuja, ehkä olen enemmänkin kysellyt kohtalolta, että miksi juuri nyt? Yritän käsitellä läheisten poislähtöä omalla tavallani – ehkä vähän eri lailla kuin muut. Ajattelen heidän vain siirtyneen toiseen ulottuvuuteen, olevan olemassa jossain toisessa muodossa. Uskon, että kaikella on oma aikansa ja syynsä. Minulla on vahva tunne, etteivät he ole kokonaan poissa. Puhelinsoittoa tai fyysistä halausta ei ehkä enää ole, mutta he ovat läsnä – tässä, siellä ja kaikkialla, aistien ajatukseni ja tunteeni. Mieltä painavat tyhjyys, ne sanomattomat sanat ja ehkäpä ne pienen pienet riidatkin. Kun toisen elämänlanka katkeaa niin yllättäen ja nuorena, ennen kuin siihen ehtii edes henkisesti valmistautua, jää paljon kesken: suunnitelmia, jaettuja hetkiä, elämää. Kaipaan, suren, ikävöin ja odotan... mitä tästä kaikesta jää jäljelle? Muistot, se jatkuva ikävä, kaipaus ja se mahdollisuus, että voisin edelleen kertoa hänelle päiväni tapahtumat. Onneksi meillä on valtava arkisto kuvia 15 vuoden ajalta yhteisellä taipaleellamme, vaikka osa niistä ja niihin liittyvistä muistoista tuntuukin olevan tällä hetkellä vähän hukassa – toivon, että ne vielä löytävät tiensä takaisin luokseni. On niitä hetkiä, kun tuntuu, että rinta räjähtää.
Mutta elämä jatkuu, niin kuin hänkin olisi toivonut. Minä voin omalta osaltani elää sitä eteenpäin suurella sydämellä, ja voin aina pysähtyä miettimään, mitä hän olisi sanonut tai miten hän olisi tässä tilanteessa toiminut. Niitä yhteisiä muistojamme ei kukaan voi minulta riistää.
Aika kuulemma parantaa haavat, ja ehkä siinä onkin jotain perää. Kun viimeksi kirjoitin esittelyäni, aikaa oli kulunut vasta vähän. Nyt noista raskaimmista hetkistä on jo lähes kaksi vuotta, ja olo on helpottanut, vaikka se syvältä kumpuava ikävä saattaa edelleenkin yllättää.
Toivottavasti viihdytte matkassani! Olisi mahtavaa kuulla teistäkin, joten jättäkää ihmeessä kommentteja ja jakakaa ajatuksianne. Yhdessä tämä elämän polku on varmasti mielenkiintoisempi kulkea! 😊